17.10.2012 10.08

Tekonivelrekistereistä ei saada vertailukelpoista tietoa eri tekonivelistä

Kansallisten tekonivelrekisterien julkaisemia uusintaleikkausten määriä on käytetty paljon eri tekonivelten paremmuutta vertailtaessa. Uusintaleikkausten määriin vaikuttavat kuitenkin suuri joukko erilaisia muita tekijöitä, joilla ei ole mitään tekemistä itse tekonivelen kestävyyden tai sen tuottaman potilashyödyn kanssa. Englantilaiset tutkijat ovatkin nyt julkaisseet tutkimuksen, jossa he vakuuttavasti osoittavat, kuinka polven puolitekonivelen huono menestyminen suhteessa kokotekoniveleen ei johdukaan puolitekonivelen huonosta kestävyydestä vaan kyseessä on harha, jonka tekonivelrekisterien tapa kerätä ja julkaista tietoa tuottavat. Tutkijat kyseenalaistavat laajemminkin rekisterien perusteella tehdyt johtopäätökset tekonivelten välisessä vertailussa. Onkin syytä arvioida tekonivelrekisterien perusteella tehtyjä johtopäätöksiä aikaisempaa huolellisemmin ja tehdä rekistereille niiden kelpoisuutta mittaava selvitys. 

Goodfellow, J.W., O'Connor, J.J. & Murray, D.W. 2010, "A critique of revision rate as an outcome measure - re-interpretation of knee joint registry data", Journal of Bone & Joint Surgery, British Volume, vol. 92-B, no. 12, pp. 1628-1631.
 

Lyhennelmä

Koska suurin osa kansallisista tekoniverekistereistä käyttää seurannassaan ainoastaan uusintaleikkausten määriä, ovat niiden tuottamat tulokset harhaanjohtavia ja niiden raportoimia johtopäätöksiä tulisi arvioida uudelleen.
 
Yleistä. Vuodesta 1975 alkaen on kansallisia tekonivelrekistereitä, jotka perustuvat uusintaleikkausten määrien rekisteröimiseen, käytetty tekonivelleikkausten lopputuloksen mittaamiseen, mutta tämän menetelmän objektiivisuutta ja herkkyyttä ei ole arvioitu. Uuden Seelannin kansallinen rekisteri on kuitenkin 10 vuoden ajan mitannut uusintaleikkausten rinnalla myös potilaiden kipua ja toimintakykyä (Oxford knee scores, OKS).
 
Polven puolitekonivelten ja kokotekonivelten tulosten vertailu paljastaa, että polven puolitekonivelten uusintaleikkauksia tehdään kolme kertaa enemmän kuin kokotekonivelten. Samalla kuitenkin havaitaan, että puolitekonivelpotilaalla on kuusi kertaa suurempi todennäköisyys joutua uusintaleikkaukseen, vaikka oireisto on samanlainen kuin kokotekonivelpotilaalla.
 
Uusintaleikkausten määrät eivät ole objektiivisia mittareita. Kirurgit ovat paljon haluttomampia suosittelemaan uusintaleikkausta kokotekoniveleen kuin puolitekoniveleen, koska tuolloin leikkaus on huomattavasti vaativampi ja lopputulos epävarmempi.
 
Uusintaleikkausten määrät eivät ole riittävän herkkiä mittareita. Tekonivelrekisterin perusteella löydetään vain 10% niistä kokotekonivelen saaneista potilaista, jotka eivät ole hyötyneet ollenkaan koko leikkauksesta ja vastaavasti vain 67% puolitekonivelpotilaista, joiden oireita leikkaus ei ole lievittänyt.
 
Johtopäätöksenä todetaan, että puolitekonivelen kokotekoniveltä suuremmat uusintaleikkausten määrät eivät johdu huonommasta leikkauksen lopputuloksesta. Uusintaleikkausten määrien rekisteröiminen ei ole riittävän objektiivinen mittari, mikä vääristää tekonivelleikkausten vertailua itse asiassa muidenkin tekonivelmallien osalta. Lisäksi menetelmän huono herkkyys vähentää sen merkitystä leikkauksen lopputuloksen arvioinnissa.