09.03.2012 20.29

Mietteitä SoTe-eMBA 4 kurssin päättyessä maaliskuussa 2012

Kurssin isännän puhe päätösjuhlassa 9. maaliskuuta 2012

Juhlaa kunnioittivat läsnäolollaan Tampereen teknillisen yliopiston rehtori Markku Kivikoski, Tampereen yliopiston rehtori Kaija Holli, Edutechin johtaja Paula Ihalainen, kurssin ohjelman johtaja Markku Lehto, koulutussuunnittelija Mari Rajala, koulutuskoordinaattori Milla Perttula, projektipäällikkö Marjukka Alhava sekä suurin osa SoTeMBA 4:n kurssilaisista. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja ilmensi tyytyväisyyttä päättyvän kurssin järjestelyihin sekä kurssilaisten suorituksiin. Yhteensä 21 kurssilaista (kokonaisvahvuus 26) valmistui päätösjuhlaan mennessä, mikä oli kaikista tähänastisista kursseista paras saavutus.

Puheessani halusin jakaa kiitollisena tunteeni yhteenkuuluvaisuudesta ja kunniasta olla jakamassa sosiaali- ja terveydenhuollossa menestyneiden ja kokeneiden ihmisten kanssa tätä nyt päättyvää oppimiskokemusta. Fiksujen ihmisten kanssa on mukava argumentoida, haastaa ja tulla haastetuksi.

Mieleeni on kurssin aikana usein noussut ajatus siitä, että johtamista sellaisenaan ei terveydenhuollossa arvosteta riittävästi. Tavanomaista on, että johtajana on pitkän asiantuntijauran tehnyt ammattilainen, jonka asiantuntijuudesta luopumisen tuskaan ei asema johtajana juurikaan tarjoa parantavaa lääkettä. Niinpä ollaan liian usein tilanteessa, jossa johtaminen on osapäiväistä ja vain oman asiantuntijatehtävän ohella hoidettavaa ylimääräistä hyvää, jota pitkäaikainen ammatillinen kokemus automaattisesti tuo tullessaan. Tällainen järjestely ei ole omiaan luomaan kummallekaan tehtävälle niiden ansaitsemaa arvoa. Olen päätynyt itse siihen, että haluan heittäytyä täysillä joko johtamiseen tai asiantuntijuuteen.  Rehellisesti ilmaistuna; mielestäni lääkärin olisi hyvä siis olla pääsääntöisesti joko asiantuntija tai johtaja, mutta ei molempia samanaikaisesti.

En voi olla mainitsematta opetusjaksoillamme jatkuvasti esille pulpahtanutta keskustelua julkisen ja yksityisen terveydenhuollon eroista, paremmuudesta ja oikeutuksista. Liian vähän mielestäni aihetta on käsitelty mahdollisuutena, liikaa kilpailutilanteena ja uhkana. Minulla oli kurssin aikana tilaisuus seurata läheltä Suomen suurimman terveydenhuollon kokonaisulkoistuksen valmistelua ja sen ensimmäistä toimintavuotta Jämsän kaupungissa. Palvelutuotannosta siellä vastaa Jokilaakson Terveys Oy, joka on Pihlajalinnan, Jämsän kaupungin ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin yhteisesti omistama yritys.  Näkemäni perusteella vaikutti siltä, että henkilökunnan muutosvastarinnan lisäksi merkittävimpänä haasteena oli löytää tällaisen ppp-organisaation toiminnalle yhteinen perimmäinen tavoite. Tarkoitan oikeastaan siis vaikuttavuuden yhteistä määrittelemistä. Usein se kuitataankin ylevästi sanomalla, että tavoitteena on ihmisten terveyden edistäminen. Eipä siihen ole vastaan sanomista.

Hollannin matkalta terveisinä oli silmiä avaava asiakkaan keskeinen rooli heidän organisaatiokaavioissaan. Heidänkin mallissaan on vielä matkaa todelliseen asiakkaan kokemuksien hyödyntämiseen.  Asiakkaan roolin kehittämisestä mainittakoon esimerkkinä Britannia, jossa on paljon ennen meitä jo todettu tilaaja-tuottajamallin ongelma; tilataan suuria määriä samaa tavaraa kaikille. Käyttäjät kuitenkin ovat yksilöitä, eivät blokkituotteiden käyttäjiä. Britanniassa ovatkin päätyneet asiakkaan vastuuttamiseen ja jonkinlaisiin osuuskuntamalleihin, joissa asiakasomistajuus (siis potilaiden) toteutuu. Kulttuurieroista huolimatta Britannian malli olisi tutustumisen arvoinen.

Olen ylpeä kurssistamme.  Muodostimme nopeasti suunnitelman myös kurssin tulevaisuudesta juhlan lomassa.  Tapaamme siis jo elokuussa 2012 ja muodostukoon näistä tulevista jokavuotisista hauskoista tapaamisista samalla kaikkien meidän johtajuuttamme edelleen kehittävä seminaari !

Jyri Lepistö